Kirjoittaminen ja työnteko

Nyt on kyllä heti kättelyssä mainittava, että mielestäni kirjoittaminen käy kyllä työstä. Varsinkin siinä vaiheessa, kun juonta, ideoita ja niiden kulkuja ja kulkemattomuuksia käsitellään. Itse kirjainten naputtelu on enemmän autonomista tai -maattista toimintaa, joka helpottaa ajatusten ylös kirjaamista. Jos on vain tarpeeksi nopea sormistaan. Mitä minä en ole. Kymmensormijärjestelmän opettelu voisi olla erittäin antoisa asia.

Tarkoitukseni on siis enemmänkin valottaa, miten mielestäni saa työnteon ja kirjoittamisen nivottua toisiinsa. Helppoa se ei ole, sillä työnteko helposti häiritsee kirjoittamista ;)

Itse olen koittanut sovittaa asioita oman elämäni kanssa siihen malliin, että jos vain mahdollista, kirjoitan aamuisin. Yleensä saan tunnissa valmiiksi noin tuhat sanaa, mikä on oma päivittäinen tavoitteeni. Tai päivittäinen ja päivittäinen, tarkoituksena on kirjoittaa kuutena päivänä viikossa ja levätä yksi. Useimmiten olen kuitenkin tuohon tuhanteen päässyt. Joskus, kun kokonaisuus vaatii pitempään ja teksti niin sanotusti vie, tulee syydettyä sellaiset pari tuhatta sanaa, mutta sitten onkin jo sen verran väsynyt, että tarvitsee tauon. Voi olla jopa, että seuraava päiväkin menee hieman heikommin.

Töissä, kuten esimerkiksi nyt, tulee ain avälillä sellaisia odotustaukoja, jotka onnistuu sumeilematta myös käyttämään hyväkseen.
Pääasiallisena tavoitteenani olen kuitenkin pitänyt sitä, että kirjoittamiseen ei tule päivää pitempiä taukoja. Jo kaksikin päivää tuntuu antavan aihetta löysäilyn jatkamiseen. Toki joskus on sen verran tyhjä ja väsynyt, että ei vain kulje.
Silloin toki voin kirjoittaa blogeja tai käydä läpi muita muiistiinpanojani muiden kuin varsinaisen työn alla olevan tarinan pohjalta. Niin no nyt pitää tähdentää, että olen antanut itselleni sen verran löysä, että lasken myös nämä blogitekstit tuotoksiksi, joiden sanamäärä vaikuttaa siihen, minne asti olen päivätavoitteessani päässyt.

Mutta joka tapauksessa olen kyllä huomannut kirjoittamisen ja työnteon nivoutuvan hyvin toisiinsa. Kotielämään sovittaminen onkin sitten välillä vähän hankalampaa, kun on kaiken maailman kaupassa juoksemisia ja totta kai sitä ihminen haluaa myös olla perheensä kanssa. Tämän lisäksi vapaa-ajan harrasteeni vie jonkun verran aikaa, mutta sen aikana toki pystyy myös työstämään ajatuksiaan, mitä tulenkin varsin paljon tehneeksi.

Tältä siis tuntuu nyt, kun olen saanut kirjoittamisen jonkinlaiseen vauhtiin kahden tarinan voimin. Viikon loppupuolella, mikäli aikatauluni ja suunnitelmani pitävät kutinsa, pääsen tarttumaan ensimmäisen tarinani teksteihin uudemman kerran ja editoimaan ja työstämään niitä enemmän eteenpäin. Mikä saattaakin olla vaikeampaa kuin miltä se näin äkkiarvaamalta tuntuu.

Kirjain kirjaimelta

Onpahan taas ollut tapahtumarikas viikko. Noin niinkuin tekstillisesti ajateltuna siis. Sen lisäksi, että tämä toinen SciFi-tarinani alkaa pikkuhiljaa pääsemään vauhtiin, on tullut hivenen editoitua runokokoelmaani. Jonka työnimi siis on 'tähdenpurema, tuulikoira'. Se on jonkunasteinen jatkumo edelliselle kokoelmalleni, joka sis löytyy osoitteesta http://terasrenki.blogspot.com.
Tuon lisäksi on julkisilla kulkupeleillä tehtyä työmatkaa tullut käytettyä hyväksi kyseisen runokokoelman saatekirjeen rustaamiseksi. Kaipa siitä ihan hyvä tulee. Pitää vain istua alas ja kirjoittaa se puhtaaksi ja lähettää se runonipun kanssa eteenpäin.
Muutamakin kustantamo on käynyt mielessä, mutta saas nyt nähdä minne ne laittaa. Itse näen asian niin, että mieluusti runoni ja muut tekstini saisi kyllä julkaista yksi ja sama kustantamo. Näin ainakin itse välttyisin älyttömältä itseni myymiseltä sinne, tänne ja tuonne. Kun muutenkin koko kaupallisuus aina hetkittäin etookin. Siitä huolimatta olen kyllä sitä mieltä, että tämänkaltaisesta työstä otan mieluusti maksun. Sillä vaikka se onkin antoisaa, tulee myös muistaa, että työpäivän jälkeen suoritettu kirjoitustyö tuntuu kuormittavan varsin paljon näitä paria pientä ja näennäisen harmaata aivosolua. Niin, minkä värinen on yksittäinen solu, jos koko massa näyttää harmaalta?

Siitä on jäänyt hyvä fiilis, että työnimellä musta aukko (ei sillä ole tekemistä mustien aukkojen kanssa) kulkeva Scifi-tarinani saa enemmän lihaa luidensa ympärille kuin mitä olen kaavaillut. Alkuperäisen suunnitelman mukaan nyt oltaisiin jossain lukujen 7 ja 8 taitteessa, mutta itse asiassa kasassa on jo 13 lukua. Jokaisessa vieläpä suunnilleen tuhat sanaa. Eikä tässä taideta olla kuin vasta puolessavälissä tarinaa. Vaikka noita nyt editoisikin, pituus taitaa silti säilyä ihan kelvollisena, mikä tuo aina hyvän mielen. Näyttäisi myös siltä, että tuollainen suunnilleen tuhannen sanan mittainen kokonaisuus on näin aluksi helppo saada päivittäin kirjoitettua. Itse asiassa, kun lasketaan vielä nämä blogitekstit päälle, niin tekstiähän tulee mukavasti enemmän.