tämän hetkellä

kaiken hetkellä
sinä tulet rikkomaan kämmenesi
rikki menneen minän särmiin

joka kerta astuessani kaupunkiin
    toivon sinusta samaa
        aina kun haavani nuollut

hakkaan polvea katukiveen
   sitä samaa polvea joka osaa
        väistää juuret ja kannot

siihen samaan katukiven kulmaan
johon otsani lyödään
katsoessani sataa avointa työpaikkaa,
vapaata asuntoa, uutta autoa,
hymyilevää kauppiasta, hautapaikkaa

eikä yhtään metsää
auraa, peltoa
jousta, ansalankaa
hevosta kärryjen edessä
viemässä tonkkia maitolaiturille
    tai tuomassa vettä
olisi edes pystyyn kuollut puu

tämän hetkellä sinä tulet
rikkomaan kämmenesi
sirpaleiseen turkkiin