Kirjoittaminen ja työnteko

Nyt on kyllä heti kättelyssä mainittava, että mielestäni kirjoittaminen käy kyllä työstä. Varsinkin siinä vaiheessa, kun juonta, ideoita ja niiden kulkuja ja kulkemattomuuksia käsitellään. Itse kirjainten naputtelu on enemmän autonomista tai -maattista toimintaa, joka helpottaa ajatusten ylös kirjaamista. Jos on vain tarpeeksi nopea sormistaan. Mitä minä en ole. Kymmensormijärjestelmän opettelu voisi olla erittäin antoisa asia.

Tarkoitukseni on siis enemmänkin valottaa, miten mielestäni saa työnteon ja kirjoittamisen nivottua toisiinsa. Helppoa se ei ole, sillä työnteko helposti häiritsee kirjoittamista ;)

Itse olen koittanut sovittaa asioita oman elämäni kanssa siihen malliin, että jos vain mahdollista, kirjoitan aamuisin. Yleensä saan tunnissa valmiiksi noin tuhat sanaa, mikä on oma päivittäinen tavoitteeni. Tai päivittäinen ja päivittäinen, tarkoituksena on kirjoittaa kuutena päivänä viikossa ja levätä yksi. Useimmiten olen kuitenkin tuohon tuhanteen päässyt. Joskus, kun kokonaisuus vaatii pitempään ja teksti niin sanotusti vie, tulee syydettyä sellaiset pari tuhatta sanaa, mutta sitten onkin jo sen verran väsynyt, että tarvitsee tauon. Voi olla jopa, että seuraava päiväkin menee hieman heikommin.

Töissä, kuten esimerkiksi nyt, tulee ain avälillä sellaisia odotustaukoja, jotka onnistuu sumeilematta myös käyttämään hyväkseen.
Pääasiallisena tavoitteenani olen kuitenkin pitänyt sitä, että kirjoittamiseen ei tule päivää pitempiä taukoja. Jo kaksikin päivää tuntuu antavan aihetta löysäilyn jatkamiseen. Toki joskus on sen verran tyhjä ja väsynyt, että ei vain kulje.
Silloin toki voin kirjoittaa blogeja tai käydä läpi muita muiistiinpanojani muiden kuin varsinaisen työn alla olevan tarinan pohjalta. Niin no nyt pitää tähdentää, että olen antanut itselleni sen verran löysä, että lasken myös nämä blogitekstit tuotoksiksi, joiden sanamäärä vaikuttaa siihen, minne asti olen päivätavoitteessani päässyt.

Mutta joka tapauksessa olen kyllä huomannut kirjoittamisen ja työnteon nivoutuvan hyvin toisiinsa. Kotielämään sovittaminen onkin sitten välillä vähän hankalampaa, kun on kaiken maailman kaupassa juoksemisia ja totta kai sitä ihminen haluaa myös olla perheensä kanssa. Tämän lisäksi vapaa-ajan harrasteeni vie jonkun verran aikaa, mutta sen aikana toki pystyy myös työstämään ajatuksiaan, mitä tulenkin varsin paljon tehneeksi.

Tältä siis tuntuu nyt, kun olen saanut kirjoittamisen jonkinlaiseen vauhtiin kahden tarinan voimin. Viikon loppupuolella, mikäli aikatauluni ja suunnitelmani pitävät kutinsa, pääsen tarttumaan ensimmäisen tarinani teksteihin uudemman kerran ja editoimaan ja työstämään niitä enemmän eteenpäin. Mikä saattaakin olla vaikeampaa kuin miltä se näin äkkiarvaamalta tuntuu.

Kirjain kirjaimelta

Onpahan taas ollut tapahtumarikas viikko. Noin niinkuin tekstillisesti ajateltuna siis. Sen lisäksi, että tämä toinen SciFi-tarinani alkaa pikkuhiljaa pääsemään vauhtiin, on tullut hivenen editoitua runokokoelmaani. Jonka työnimi siis on 'tähdenpurema, tuulikoira'. Se on jonkunasteinen jatkumo edelliselle kokoelmalleni, joka sis löytyy osoitteesta http://terasrenki.blogspot.com.
Tuon lisäksi on julkisilla kulkupeleillä tehtyä työmatkaa tullut käytettyä hyväksi kyseisen runokokoelman saatekirjeen rustaamiseksi. Kaipa siitä ihan hyvä tulee. Pitää vain istua alas ja kirjoittaa se puhtaaksi ja lähettää se runonipun kanssa eteenpäin.
Muutamakin kustantamo on käynyt mielessä, mutta saas nyt nähdä minne ne laittaa. Itse näen asian niin, että mieluusti runoni ja muut tekstini saisi kyllä julkaista yksi ja sama kustantamo. Näin ainakin itse välttyisin älyttömältä itseni myymiseltä sinne, tänne ja tuonne. Kun muutenkin koko kaupallisuus aina hetkittäin etookin. Siitä huolimatta olen kyllä sitä mieltä, että tämänkaltaisesta työstä otan mieluusti maksun. Sillä vaikka se onkin antoisaa, tulee myös muistaa, että työpäivän jälkeen suoritettu kirjoitustyö tuntuu kuormittavan varsin paljon näitä paria pientä ja näennäisen harmaata aivosolua. Niin, minkä värinen on yksittäinen solu, jos koko massa näyttää harmaalta?

Siitä on jäänyt hyvä fiilis, että työnimellä musta aukko (ei sillä ole tekemistä mustien aukkojen kanssa) kulkeva Scifi-tarinani saa enemmän lihaa luidensa ympärille kuin mitä olen kaavaillut. Alkuperäisen suunnitelman mukaan nyt oltaisiin jossain lukujen 7 ja 8 taitteessa, mutta itse asiassa kasassa on jo 13 lukua. Jokaisessa vieläpä suunnilleen tuhat sanaa. Eikä tässä taideta olla kuin vasta puolessavälissä tarinaa. Vaikka noita nyt editoisikin, pituus taitaa silti säilyä ihan kelvollisena, mikä tuo aina hyvän mielen. Näyttäisi myös siltä, että tuollainen suunnilleen tuhannen sanan mittainen kokonaisuus on näin aluksi helppo saada päivittäin kirjoitettua. Itse asiassa, kun lasketaan vielä nämä blogitekstit päälle, niin tekstiähän tulee mukavasti enemmän.

Järjissään on pidelty

Nyt pitää kyllä ihan ottaa ja kiitellä Suomen Yleisradiota mainiosta Podcast-tarjonnasta. Sellaisina hetkinä, kun musiikki, varsinkin rock-sellainen tuntuu liian päälekäyvältä ja ruostinkieli on aivan liikaa, on suomenkielisten podcastien kuuntelu mitä rauhoittavin kokemus.
Muutenkin palvelu tuntuu pelaavan ihan kiitettävästi. Uusia syötteitä tulee ja päivitetään ihan mukavaan tahtiin.
Selkeitä suosikkejani ovat olleet Päivä tunnissa, Päivä Suomessa ja Kulttuuripeili. Myös elävän arkiston podcastit ja niissä olevat Koe-eläinpuiston lähetykset ovat olleet oikein loistavia.
Suosittelen mitä lämpimimmin ulko- ja sisä-suomalaiselle kansanosalle.

Kirjoittaen kirjoitustauolle?

Nyt, kun olen kirjoitustauolla ensimmäisen tarinani parista, minulla on ongelma. En ole varma, miten tyypillinen ongelma on kirjoitettaessa pitempiä tarinoita, mutta on se silti olemassa, yhtä kaikki.
Joululoman aikana kirjoittaman noin 20000 sanan (joidenkin lähteiden mukaan noin 100 sivua) mittainen SciFi-miniromaani on odottanut seuraavaa, editointivaihetta jo pari kolme viikkoa. Stephen King suosittelee "Kirjoittamisesta" -teoksessaan noin kuuden viikon mittaista taukoa työn ensimmäisen vaiheen loppuessa ja tämän tauon aikana keskittymistä johonkin toiseen ideaan. Ja siinä on ongelmani. Ideoiden vähyydestä ei toki ole kyse, niitä on vielä toistaiseksi piisannut ihan kiitettävästi.
Ensinnäkään, en näköjään täysin pysty jättämään ensimmäistä tarinaa mielestäni, joten uusiin ideoihin keskittyminen ei tunnu oikein pääsevän vauhtiin. Tavoitteenani on kirjoittaa noin kuutena päivänä viikossa suunnilleen tuhannen sanan päivävauhtia. Pääsääntöisesti olenkin tässä onnistunut, mutta nyt se varsinainen intoutuminen, mukaansatempautuminen uuteen tarinaan puuttuu. mistä pääsemmekin seuraavaan ongelmakohtaan.
Minulla on nyt työn alla kaksikin eri tarinaa. Toinen on juoneltaan jotakuinkin läpikotaisin mietitty SciFi-tarina, jolle näyttäisi tulevan pituutta,, suunnitelmien mukaan, noin 30000 sanaa. Ongelmanahan, tavallaan, on se, että idea on vanha ja juonenkäänteetkin niin läpikotaisin suunniteltu, että se ei oikein tempaa mukaansa. Sen lisäksi, että sekin on Scifi-dekkari, kuten ensimmäisenikin, ei helpota asiaa, vaikka maailma ja aika näyttäisikin olevan eri. En siitä huolimatta saa aivojani pysymään erossa siitä ensimmäisestä, edelleen sormeni syyhyävät lähteä sitä editoimaan. King mainitsee, että pesäeroa edelliseen kannattaa tehdä ja olen hänen kanssaan samaa mieltä. Hankittu välimatka auttaa näkemään oman tekstin hieman eri valossa samoin kuin huomaamaan helpommin asiavirheet, oikeinkirjoutksesta puhumattakaan. Tämä nykyinen tarina, tai siis se toinen niistä nyt aktiivisista on selkeästikin maailmaltaan liian lähellä ensimmäistä.
Yksi syy lisää siihen, miksi tuo nyt juuri tuntuu hivenen korvikeaineelta, eikä sen tähden oikein vedä, johtu siitä, että se varsinainen teksti, jota nyt haluaisin kirjoittaa on reaalimaailmaan ja lähuimenneisyyteen sijoittuva tarina. Joka on muun muassa senkin vuoksi hankalampi kirjoittaa, että toisin kuin dekkarissa, tai SF-dekkarissa, tässä oleva dynamiikka ei ole niin mustavalkoista, eikä niin selkeää ja alleviivattua. Enkä haluakaan sen olevan. Mutta luulen, että juuri siitä syystä en saa hommaan tartuttuakaan. Tarina itsessään on ielestäni kertomisen arvoinen, mutta olen hieman epävarma siitä,, miten sen kirjoittaisin. Luultavasti sanan kerrallaan kuitenkin.
Luulen joka tapauksessa, että saadakseni ensimmäiesen tarinani oikeasti tauolle, minun tulisi nyt keskittyä selkeästi stimuloivampaan ja enemmän suunnittelemattomaan reaalimailmakertomukseen ja kirjoittaa tätä melko valmiiksi suunnitellun oloist SF-tarinaa aina silloin, kun toinen ei oikein vedä, ihan vain pitääkseni kirjoittamisen rytmiä yllä. Sillä se on tärkeä ylläpidettävä. Huomasin, kuinka joululoman aikana aloin oikein mukavasti päästä vauhtiin, parhaimmillaan mentiin 'jopa' 2000 sanan päivävauhtia, mistä jäi aina hyvä fiilis. Ja ainahan voin viimeistellä sen uuden Scifini sitten, kun se ensimmäinen on lähtenyt esilukijaraatikierroksen jälkeen kustantajille. Sillä sinne se on menossa. Olen suunnitellut kymmenisen kappaletta huonoja tai vähemmän huonoja kirjoja pöytälaatikkoon, sinne niitä on turha jättää, parempi tehdä niille jotain, kun kerran itselläni ainakin on usko siihen, että kykyjäkin riittää.