Kirjoittaminen ja työnteko

Nyt on kyllä heti kättelyssä mainittava, että mielestäni kirjoittaminen käy kyllä työstä. Varsinkin siinä vaiheessa, kun juonta, ideoita ja niiden kulkuja ja kulkemattomuuksia käsitellään. Itse kirjainten naputtelu on enemmän autonomista tai -maattista toimintaa, joka helpottaa ajatusten ylös kirjaamista. Jos on vain tarpeeksi nopea sormistaan. Mitä minä en ole. Kymmensormijärjestelmän opettelu voisi olla erittäin antoisa asia.

Tarkoitukseni on siis enemmänkin valottaa, miten mielestäni saa työnteon ja kirjoittamisen nivottua toisiinsa. Helppoa se ei ole, sillä työnteko helposti häiritsee kirjoittamista ;)

Itse olen koittanut sovittaa asioita oman elämäni kanssa siihen malliin, että jos vain mahdollista, kirjoitan aamuisin. Yleensä saan tunnissa valmiiksi noin tuhat sanaa, mikä on oma päivittäinen tavoitteeni. Tai päivittäinen ja päivittäinen, tarkoituksena on kirjoittaa kuutena päivänä viikossa ja levätä yksi. Useimmiten olen kuitenkin tuohon tuhanteen päässyt. Joskus, kun kokonaisuus vaatii pitempään ja teksti niin sanotusti vie, tulee syydettyä sellaiset pari tuhatta sanaa, mutta sitten onkin jo sen verran väsynyt, että tarvitsee tauon. Voi olla jopa, että seuraava päiväkin menee hieman heikommin.

Töissä, kuten esimerkiksi nyt, tulee ain avälillä sellaisia odotustaukoja, jotka onnistuu sumeilematta myös käyttämään hyväkseen.
Pääasiallisena tavoitteenani olen kuitenkin pitänyt sitä, että kirjoittamiseen ei tule päivää pitempiä taukoja. Jo kaksikin päivää tuntuu antavan aihetta löysäilyn jatkamiseen. Toki joskus on sen verran tyhjä ja väsynyt, että ei vain kulje.
Silloin toki voin kirjoittaa blogeja tai käydä läpi muita muiistiinpanojani muiden kuin varsinaisen työn alla olevan tarinan pohjalta. Niin no nyt pitää tähdentää, että olen antanut itselleni sen verran löysä, että lasken myös nämä blogitekstit tuotoksiksi, joiden sanamäärä vaikuttaa siihen, minne asti olen päivätavoitteessani päässyt.

Mutta joka tapauksessa olen kyllä huomannut kirjoittamisen ja työnteon nivoutuvan hyvin toisiinsa. Kotielämään sovittaminen onkin sitten välillä vähän hankalampaa, kun on kaiken maailman kaupassa juoksemisia ja totta kai sitä ihminen haluaa myös olla perheensä kanssa. Tämän lisäksi vapaa-ajan harrasteeni vie jonkun verran aikaa, mutta sen aikana toki pystyy myös työstämään ajatuksiaan, mitä tulenkin varsin paljon tehneeksi.

Tältä siis tuntuu nyt, kun olen saanut kirjoittamisen jonkinlaiseen vauhtiin kahden tarinan voimin. Viikon loppupuolella, mikäli aikatauluni ja suunnitelmani pitävät kutinsa, pääsen tarttumaan ensimmäisen tarinani teksteihin uudemman kerran ja editoimaan ja työstämään niitä enemmän eteenpäin. Mikä saattaakin olla vaikeampaa kuin miltä se näin äkkiarvaamalta tuntuu.

Kirjain kirjaimelta

Onpahan taas ollut tapahtumarikas viikko. Noin niinkuin tekstillisesti ajateltuna siis. Sen lisäksi, että tämä toinen SciFi-tarinani alkaa pikkuhiljaa pääsemään vauhtiin, on tullut hivenen editoitua runokokoelmaani. Jonka työnimi siis on 'tähdenpurema, tuulikoira'. Se on jonkunasteinen jatkumo edelliselle kokoelmalleni, joka sis löytyy osoitteesta http://terasrenki.blogspot.com.
Tuon lisäksi on julkisilla kulkupeleillä tehtyä työmatkaa tullut käytettyä hyväksi kyseisen runokokoelman saatekirjeen rustaamiseksi. Kaipa siitä ihan hyvä tulee. Pitää vain istua alas ja kirjoittaa se puhtaaksi ja lähettää se runonipun kanssa eteenpäin.
Muutamakin kustantamo on käynyt mielessä, mutta saas nyt nähdä minne ne laittaa. Itse näen asian niin, että mieluusti runoni ja muut tekstini saisi kyllä julkaista yksi ja sama kustantamo. Näin ainakin itse välttyisin älyttömältä itseni myymiseltä sinne, tänne ja tuonne. Kun muutenkin koko kaupallisuus aina hetkittäin etookin. Siitä huolimatta olen kyllä sitä mieltä, että tämänkaltaisesta työstä otan mieluusti maksun. Sillä vaikka se onkin antoisaa, tulee myös muistaa, että työpäivän jälkeen suoritettu kirjoitustyö tuntuu kuormittavan varsin paljon näitä paria pientä ja näennäisen harmaata aivosolua. Niin, minkä värinen on yksittäinen solu, jos koko massa näyttää harmaalta?

Siitä on jäänyt hyvä fiilis, että työnimellä musta aukko (ei sillä ole tekemistä mustien aukkojen kanssa) kulkeva Scifi-tarinani saa enemmän lihaa luidensa ympärille kuin mitä olen kaavaillut. Alkuperäisen suunnitelman mukaan nyt oltaisiin jossain lukujen 7 ja 8 taitteessa, mutta itse asiassa kasassa on jo 13 lukua. Jokaisessa vieläpä suunnilleen tuhat sanaa. Eikä tässä taideta olla kuin vasta puolessavälissä tarinaa. Vaikka noita nyt editoisikin, pituus taitaa silti säilyä ihan kelvollisena, mikä tuo aina hyvän mielen. Näyttäisi myös siltä, että tuollainen suunnilleen tuhannen sanan mittainen kokonaisuus on näin aluksi helppo saada päivittäin kirjoitettua. Itse asiassa, kun lasketaan vielä nämä blogitekstit päälle, niin tekstiähän tulee mukavasti enemmän.

Järjissään on pidelty

Nyt pitää kyllä ihan ottaa ja kiitellä Suomen Yleisradiota mainiosta Podcast-tarjonnasta. Sellaisina hetkinä, kun musiikki, varsinkin rock-sellainen tuntuu liian päälekäyvältä ja ruostinkieli on aivan liikaa, on suomenkielisten podcastien kuuntelu mitä rauhoittavin kokemus.
Muutenkin palvelu tuntuu pelaavan ihan kiitettävästi. Uusia syötteitä tulee ja päivitetään ihan mukavaan tahtiin.
Selkeitä suosikkejani ovat olleet Päivä tunnissa, Päivä Suomessa ja Kulttuuripeili. Myös elävän arkiston podcastit ja niissä olevat Koe-eläinpuiston lähetykset ovat olleet oikein loistavia.
Suosittelen mitä lämpimimmin ulko- ja sisä-suomalaiselle kansanosalle.

Kirjoittaen kirjoitustauolle?

Nyt, kun olen kirjoitustauolla ensimmäisen tarinani parista, minulla on ongelma. En ole varma, miten tyypillinen ongelma on kirjoitettaessa pitempiä tarinoita, mutta on se silti olemassa, yhtä kaikki.
Joululoman aikana kirjoittaman noin 20000 sanan (joidenkin lähteiden mukaan noin 100 sivua) mittainen SciFi-miniromaani on odottanut seuraavaa, editointivaihetta jo pari kolme viikkoa. Stephen King suosittelee "Kirjoittamisesta" -teoksessaan noin kuuden viikon mittaista taukoa työn ensimmäisen vaiheen loppuessa ja tämän tauon aikana keskittymistä johonkin toiseen ideaan. Ja siinä on ongelmani. Ideoiden vähyydestä ei toki ole kyse, niitä on vielä toistaiseksi piisannut ihan kiitettävästi.
Ensinnäkään, en näköjään täysin pysty jättämään ensimmäistä tarinaa mielestäni, joten uusiin ideoihin keskittyminen ei tunnu oikein pääsevän vauhtiin. Tavoitteenani on kirjoittaa noin kuutena päivänä viikossa suunnilleen tuhannen sanan päivävauhtia. Pääsääntöisesti olenkin tässä onnistunut, mutta nyt se varsinainen intoutuminen, mukaansatempautuminen uuteen tarinaan puuttuu. mistä pääsemmekin seuraavaan ongelmakohtaan.
Minulla on nyt työn alla kaksikin eri tarinaa. Toinen on juoneltaan jotakuinkin läpikotaisin mietitty SciFi-tarina, jolle näyttäisi tulevan pituutta,, suunnitelmien mukaan, noin 30000 sanaa. Ongelmanahan, tavallaan, on se, että idea on vanha ja juonenkäänteetkin niin läpikotaisin suunniteltu, että se ei oikein tempaa mukaansa. Sen lisäksi, että sekin on Scifi-dekkari, kuten ensimmäisenikin, ei helpota asiaa, vaikka maailma ja aika näyttäisikin olevan eri. En siitä huolimatta saa aivojani pysymään erossa siitä ensimmäisestä, edelleen sormeni syyhyävät lähteä sitä editoimaan. King mainitsee, että pesäeroa edelliseen kannattaa tehdä ja olen hänen kanssaan samaa mieltä. Hankittu välimatka auttaa näkemään oman tekstin hieman eri valossa samoin kuin huomaamaan helpommin asiavirheet, oikeinkirjoutksesta puhumattakaan. Tämä nykyinen tarina, tai siis se toinen niistä nyt aktiivisista on selkeästikin maailmaltaan liian lähellä ensimmäistä.
Yksi syy lisää siihen, miksi tuo nyt juuri tuntuu hivenen korvikeaineelta, eikä sen tähden oikein vedä, johtu siitä, että se varsinainen teksti, jota nyt haluaisin kirjoittaa on reaalimaailmaan ja lähuimenneisyyteen sijoittuva tarina. Joka on muun muassa senkin vuoksi hankalampi kirjoittaa, että toisin kuin dekkarissa, tai SF-dekkarissa, tässä oleva dynamiikka ei ole niin mustavalkoista, eikä niin selkeää ja alleviivattua. Enkä haluakaan sen olevan. Mutta luulen, että juuri siitä syystä en saa hommaan tartuttuakaan. Tarina itsessään on ielestäni kertomisen arvoinen, mutta olen hieman epävarma siitä,, miten sen kirjoittaisin. Luultavasti sanan kerrallaan kuitenkin.
Luulen joka tapauksessa, että saadakseni ensimmäiesen tarinani oikeasti tauolle, minun tulisi nyt keskittyä selkeästi stimuloivampaan ja enemmän suunnittelemattomaan reaalimailmakertomukseen ja kirjoittaa tätä melko valmiiksi suunnitellun oloist SF-tarinaa aina silloin, kun toinen ei oikein vedä, ihan vain pitääkseni kirjoittamisen rytmiä yllä. Sillä se on tärkeä ylläpidettävä. Huomasin, kuinka joululoman aikana aloin oikein mukavasti päästä vauhtiin, parhaimmillaan mentiin 'jopa' 2000 sanan päivävauhtia, mistä jäi aina hyvä fiilis. Ja ainahan voin viimeistellä sen uuden Scifini sitten, kun se ensimmäinen on lähtenyt esilukijaraatikierroksen jälkeen kustantajille. Sillä sinne se on menossa. Olen suunnitellut kymmenisen kappaletta huonoja tai vähemmän huonoja kirjoja pöytälaatikkoon, sinne niitä on turha jättää, parempi tehdä niille jotain, kun kerran itselläni ainakin on usko siihen, että kykyjäkin riittää.

tämän hetkellä

kaiken hetkellä
sinä tulet rikkomaan kämmenesi
rikki menneen minän särmiin

joka kerta astuessani kaupunkiin
    toivon sinusta samaa
        aina kun haavani nuollut

hakkaan polvea katukiveen
   sitä samaa polvea joka osaa
        väistää juuret ja kannot

siihen samaan katukiven kulmaan
johon otsani lyödään
katsoessani sataa avointa työpaikkaa,
vapaata asuntoa, uutta autoa,
hymyilevää kauppiasta, hautapaikkaa

eikä yhtään metsää
auraa, peltoa
jousta, ansalankaa
hevosta kärryjen edessä
viemässä tonkkia maitolaiturille
    tai tuomassa vettä
olisi edes pystyyn kuollut puu

tämän hetkellä sinä tulet
rikkomaan kämmenesi
sirpaleiseen turkkiin

Flying Burrito Brothers: Gilded Palace Of Sin

First of all, after everything I've read about this record, which is not that much either, I was disappointed. It might be that it opened certain directions in country-rock scene by showing the Eagles how things could be done. Anyhow I was not impressed, not too big fan of The Eagles, either.
The opening song, Christine's Tune, is quite ok, also quite well played, with the acid-filled guitar licks. But the rest of the album from my point of view does not fill the expectations I had for it. Sad to say, but I actually would've liked to like this.

The songs are handling way too much about love and being lovesick to fit in my cathegory. More or less I like outlaw-country better. Even though, now on the second listening, the album does not sound harsh or bad either. But still I would and will not spend my money on this one. The songs might have been revolutionary in the year 1969 and especially in the country scene. But considering that Tim Buckley had jointed together folk, country and jazz few years before and Hendrix did his stuff for the last whole year of his life, I can't get the value for this. And today, even less. Can't give more than three little j:s for this one.

jjj

Silence is golden: 63 albums for the future

It's been a while since I've been writing here. I've actually kept myself busy with other type of activities than music -related. Meaning outdoor activities and to get me in shape. That stuff I have been blogging too, to the Wordpress -blog http://kotletti.wordpress.com/. But that's in finnish, whoever can and will is more than welcome to read and comment, too :D.

This blog and my pseudonym Incredible Jens, are highly related to the music. Either the one I've made or the one I've been listening.

Anyhow, last night it appeared to me that it's about the time to change my iPod music library. And then, I thought that ok, I can do it in a way that also benefits my English writing skills while I ride my bike to work and listen to these timeless albums. I also thought that I could listen them, once again, as albums, as they might be intended, and not pressing the complete experience as background music by pressing randomize. OK, not too often, at least :D. While listening, I could make some mental notes and then, once again, write about what I do think about those selected albums.

And here's the list, mostly unknown or unthoughtfully or only partly listened.

63 albums for the future

1. Thelonious Monk: Brilliant Corners
2. Miles Davis: Birth of The Cool
3. Booker T. And The M.G.s: Green Onions
4. Jacques Brel: Olympia 64
5. John Coltrane: A Love Supreme
6. The Beatles: Rubber Soul
7. Bob Dylan: Highway 61 Revisited
8. The Who: My Generation
9. The Beatles: Revolver
10. The Monks: Black Monk Time
11. The Mothers of Invention: Freak Out
12. The Rolling Stones: Aftermath
13. The 13th Floor Elevators: The Psychedelic Sounds of the 13th Floor Elevators (The numbering is only coincidental, really!)
14. Tim Buckley: Goodbye And Hello
15. The Doors: The Doors
16. Merle Haggard: I'm a Lonesome Fugitive
17. Shivkumar Sharma/Brijbushan Kabra/Hariprasad Chaurasia: Call Of The Valley
18. Jimi Hendrix Experience: AXIS - Bold As Love
19. The Rolling Stones: Beggars Banquet
20. The United States of America: The United States of America
21. The Band: Music From The Big Pink
22. Flying Burrito Brothers: The Gilded Palace of Sin
23. Johnny Cash: At San Quentin
24. The Who: Tommy
25. Frank Zappa: Hot Rats
26. CCR: Cosmo's Factory
27. Black Sabbath: Black Sabbath
28. Black Sabbath: Paranoid
29. The Grateful Death: American Beauty
30. Traffic: John Barleycorn Must Die
31. The Rolling Stones: Sticky Fingers
32. Deep Purple: Made in Japan
33. Genesis: Selling England By The Pound
34. Pink Floyd: Dark Side Of The Moon
35. Bad Company: Bad Company
36. Eric Clapton: 461 Ocean Boulevard
37. Kraftwerk: Autobahn
38. Kraftwerk: The Man-Machine
39. Supertramp: Crime of The Century
40. Queen: Sheer Heart Attack
41. Queen: A Night At The Opera
42. Tom Waits: Nighthawks at The Diner
43. Rush: 2112
44. David Bowie: Low
45. Talking Heads: 77
46. Meat Loaf: Bat Out Of Hell
47. AC/DC: Highway To Hell
48. Police: Reggatta De Blanc
49. The Specials: Specials
50. ABC: The Lexicon of Love
51. The Cure: Pornography
52. Iron Maiden: Number of The Beast
53. Youssou N'Dour: Immigrés
54. The Pogues: Rum, Sodomy, And The Lash
55. Afrika Bambaataa And The Soul Sonic Force: Planet Rock - The Album
56. Metallica: Master Of Puppets
57. Bon Jovi: Slippery When Wet
58. Paul Simon: Graceland
59. The Smiths: The Queen Is Dead
60. Anthrax: Among The Living
61. Guns N' Roses: Appetite For Destruction
62. U2: The Joshua Tree
63. Lenny Kravitz: Let Love Rule

Mordorin syksy

tämä on pahaa maata
kuonaa on liikaa
vaikka meille
sillä ei ole merkitystä

olen nähnyt unta
niityistä, metsistä
kävelemään oppivista eläimistä
ja että hengittäminen ei koske

kuuntelen jäätynyttä soraa saappaan alla
yritän muistaa uneni
kuinka niitty lainehtii
tuullessa lehdet rapisevat puista

(73.) Ajatuksia rikollisuudesta

Kuinka paljon rikollisuutta esiintyisi yhteiskunnassa, missä elämän sisältö ei koostu tavaran haalinnasta tai sen mahdollistamisen vuoksi tehdystä työstä? Ja minkäkaltaista tämä rikollisuus olisi? Nythän hyvinkin pitkälle tämä koneisto, jota palvelemme ja jonka uumenissa rattaina raadamme, päättää sen, mitä tarvitsemme, milloin ja miten paljon tarvitsemme ja mitä teemme elääksemme. Töissäkin käydään lähinnä sen vuoksi että saadaan ne samat markkinakoneiston laadukkaasti masinoimat turhuushyödykkeet kuin mitä naapurillakin on. Autonkin pitää olla parempi. Ulkoilu ja liikuntakin ovat niin sidoksissa markkinointiin, että ihmettelen miten ihmiset vielä pystyvät vastustamaan kuntosalien markkinoinnin kutsua. Ilmeisesti niitä ei tarpeeksi mainosteta. Ja toisaalta, kun täällä nyt kaikki saadaan omiin käsiin ja valmiiksi sillä tavoin, että ensin maksetaan ja painetaan sitten nappia, tai maksetaan samalla kun painetaan, aivan sama, niin kuka hullu alkaisi maksamaan siitä, että joutuisi oikeasti tekemään jotain niiden vatsalihaksiensa eteen. Ainahan voi ostaa TV-Shopista sen sellaiset lihaksia stimuloivan vyön ja jatkaa valmisruoan pureskelua.

Siis yhteiskunnassa, jossa keskitetään koko huomio ja tarmo siihen, että saadaan materiaalisia hyödykkeitä mahdollisimman paljon on myös rikollisuutta, joka keskittyy siihen samaan asiaan, tavaran haalimiseen normien mukaisia säännöstöjä noudattamatta. Nyt siis mietinkin sitä, että entäs jos yhteiskunta olisi siinä määrin toisenlainen, että materian haaliminen ei olisikaan se perimmäinen tavoite, vaan ihmiset keskittyisivät lähinnä elämiseen ja sen laadun parantamiseen niillä asioilla, joilla ei materialismin kanssa ole juurikaan tekemistä. Niin jos rikollisuus kerran on osa ihmismieltä, niin minkälaisia rikoksia sitten tapahtuisi? Tulisiko joku varastamaan esimerkiksi minun oikeuteni kulkea luonnossa vapaasti? Tai verottaisi sitä? Tai varastaisi sen vapaa-ajan, jota materiaalin haalimisen mahdollistamisen tarpeen, eli palkkatyön, tekemättömyys tuottaisi? Miten suhtautuisi yhteiskunta tähän? Minkälainen normisto silloin vallitsisi? Että sellaisia kysymyksiä tänä aamuna :D.

(72nd) Open Source Search Engine vs. Search Engine Conspiracy

Microsoft has launched Bing and then we have Google, Yahoo and about dozen other relevant or not so relevant search engines. Which is actually great, when you want to find something. Now, my tiny little paranoid brain twists and turns (after seeing the Bing-marketing video, actually) around one question.

How much these search engines can manipulate the information we will find on the web? Is it as much or even more than we get out from the news companies? I'm a 'bit' skeptic with them at the moment. Since their funding is anyhow based on the money they make on getting the search results to hit the correct marketing, how independent can the search results ever be?

But furthermore, while I keep being mistrustful towards these nowadays corporate giants, I wonder if there is an alternative solution for this? Meaning that is there an open source search engine which could actually be as accurrate as the others but without anything commercial in it, just pure information? Like wikipedia, but with the information on the whole web. Could it for example use cloud computing or similar system to hold on indexing and to index itself. Thinking about SETI@Home -type of system, which could then become like WEB@Home -search engine. And that it would be completely independent on any power structures and funding and made by volunteers with open source ethics. Edit: Something found from here http://www.searchtools.com/tools/tools-opensource.html

Now, I don't have any prove about the results manipulation with Google, Microsoft or Yahoo, or any of the others, but it would certainly make sense to THEM (They talk a lot, don't they -Pulp Fiction) to manipulate the results in a transparent and unnoticeable way. The companies I talk about in here are at the moment the most powerful global organizations in the whole world and they hold the most of the information the people in the world can access.

Well in the other hand, how much this information we can find actually has anything to do with the real life then?

(71st) Memory over BT?

Just while working with these memory card -readers, which are attached to the computers USB -port, I started wondering, if there is a memory card -reader which operates over USB and over Bluetooth? In my world that would be, if not usefule, then at least a neat gadget.
Meaning that I would not have to plug the memorycard or the card reader in to the USB -jack (which sometimes is located in a weird place) but could plug the memory card to a small reader which then could be paired over BT with the computer. And even better, the data could then be automatically synchronized (if desired) between the memory card and the computer.

(70th) Milk is Magic Drink

This morning in my breakfast table I read the title (Milk is Magic Drink) from my milk -can.
Oh yes, they're right on that. And ever so unselfish also. The milk providing company is telling you that the milk is a wonder, a truly magic drink. Actually, it is more or less ment to be drinken by the calf and only in the age of being calf. If I ever have understood something about biology right, that is.

The point being was that how many of us actually believe the news and 'facts' that are placed on the newspapers, commercials or products themselves? Hopefully not too many, but nowadays when I'm havingthis terrible misbelief in worthy of human nature, I have my doubts. Somebody could prove me wrong, or could they?

And then again, who cares :D. I'll recommend people to listen this piece of art instead.
And the lyrics can be found from here.

(69th) What's your name?

- Who are you?
- The new Number Two
- Who is Number One?
- You are Number Six
- I am not a number, I am a free man!

The previous dialog can be found from a TV-Serie from the 60's. And it can be heard from Iron Maiden's song called the Prisoner that can be found from their breakthrough album The Number of The Beast.

What I'm referring here is not the serie, not the song or not even the band, even though the band and the songs are one of my all time favorites and has been a significant influence even for my reading habits. The point in here is to be a post about naming the mobile phone products for nowadays market. It seems that most of the mobile phone manufacturers use some sort of numerical naming convention for their phone models. Something referring to some car model naming. It seems to work anywhere else but in the states. So, Sonyericsson  named it's next big thing to be called Idou (Not pronounced I Do You :D), RIM has it's blackberry and apple has it's Iphone. Nokia is using the numbering system with a character N or E in front of it what comes to be the sign to tell if it is a multimedia (N-series) or business-like (E-series) phone.

Now, yesterday evening I was watching second to last Conan O'Brien -show, where the host was asking his nicely pre-defined questions from Jerry Seinfeld. He asked about Jerry's attitude towards the future technology. And named precisely only Blackberry and iPhone. He did not talk about Multimedia Computer X87987387 v4 or anything that type of nerdish named phone model, e.g. Sonyericsson W960i (Injection??) or Nokia N96 etc. My point being here is that if I understand human mind at all, it is easier to so called normal people to adapt to naming convention that's referring to something familiar or easily swallowable, like iPhone, Razor etc. The numbering stuff is strictly easily adopted by the nerds and geeks, and why not, that's ok, fine by me, I can see myself in that category, too. After this long babbling about the names and the people I'd like to sharpen my point to be that the BIG markets should be among the normal, middle-class -people, who nowadays are not THAT much technologically oriented, even though they all seem to have their personal PC:s or MacBooks, which they proudly use for Facebooking everything in their life. And that's the mass (in my mind) where to target the marketing and therefore should the naming convention of the products been taken under serious re-consideration.

Or then again, not. Like I care :D

(68th) Chuck Norris

As every respectable warrior, I'd like to think I started this day by pushing the world back on it's place (rather than pushing myself up), as Chuck Norris could be imagined to do. For those who don't know, Chuck Norris is the official Dude for us everyday warriors. Now my world is in it's place.

What I actually mean here is the fact that my world seems to be more in it's place after this mornings excercise. I feel better, more limber, and even more capable of starting the workday. I hereby express my gratitude to Chuck Norris, Bruce Lee and any other 80's karate -star (excluding the Karate Kid), as well as to Ross Enamait and Matt Furey for giving me inspiration on putting my world on it's place. Just wondering, do I have to be nearly 40-years old before I understand this sort of things? Apparently, so it seems :D


And it's briefly in here, too: http://twitter.com/jankka, with the typo, twitter is still missing the editing possibilities :D

(67th) Ultimate Urban Survival Kit?

You can go to the woods and succesfully survive from an everyday life by using a knife, compass and a flintstone (and a pair of braincells, too - that is, the knowledge on how to get the tools made out of something...). And then there's this urban life , where you need a bit more: http://ericlefou.net/MES_TRUCS/MESobjets/Mon_equipement/international.htm.
Point being here is that Eric LeFou (Crazy-Eric) carries altogether 1300 different tools, gadgets and 'things' in his backpack and clothing. All my credit to Eric, I seem to be somewhat like him every now and then, nowadays less, I hope. :D.
Anyhow, makes you think how complicated this world has been made after all and what do you really need to get along the everyday life. To be honest I truly believe that less is more, in this case, too. Which reminds me to clean the trunk of our car, it's having WAY too much stuff in it :D.
Goes together with gym -training, too. Why would I need a dumbell or workbench to workout with when I got this 90 kg of meat around my (large) bones?

(66th) Free Lunch Foundation

Wouldn't it be great to beat the allfamous 'there's no free lunch' -tradition? Meaning that it would be neat to have a foundation that could actually give free lunches, to people who really are in need, perhaps. Anyhow the main point for getting the lunch would then be also that you could not earn it. In any matter. And that's what could make the whole thing tricky enough to accomplish and as a nice way, a challenge to set up.

Funding of the foundation would be nice to establish, too. How to collect money for such a purpose, especially in these economically troubled days? Maybe it would be good to have the whole foundation serving free food to homeless, poor or just plainly lazy people and at the same time collecting the funds and/or food for such a purpose. And once a week someone of the fed people would then be selected to get the real free meal of the week. A non-profit -foundation with no limits of service, so to say.

I kind of like the idea, since it is mine, of course and in the other hand, there's not much sense in it (It's mine, Q.E.D).

And, of course, it's been done already http://www.implu.com/nonprofit/61482552, at least in some way. And over here, too, http://freelunchproject.blogspot.com/. It's nice to know that I'm not alone. Are you?

(65th) The weakest link

Sad to say, no pic for today. No Bicycle driving either. Here in Stockholm it has been quite heavy snowfall since yesterday, and the scenes are beautiful. I was looking forward to exhaust myself today while on my way to work. As usual, it seems taht the road/snow-workers know when to have the day off and it definitely seems that they're having the well deserved coffee-breaks together with so famous swedish discussion. Instead of the thing to be done, at least this is my opinion. I recall in Finland, after this type of snowfall, the roads were cleaned through the night, including the bicycle roads. So, as you see, it would've been exhaustive and really nice to get me here.
But the point being is, that lately (last week it is) I've noticed something weird on my chain or in my gears, waas not sure what it was, but figured that some spray could grease up the chains and gears, and so sort things out. Luckily I did the 'greasing' this moring in a brighter light than last evening. The lock of my chain was almost broken. Meaning that the other end of the lock-part was completely gone. Phew! I was actually, besides being pissed for NOT getting to ride the bike, releafed that I found it out before it got completely broken. Thinking about my luck it would've been broken on the way here, in the uphill near Solvalla, in the midway of the whole route. And there would've I been, thinking should I go home and take the car or should I walk to work instead :D

So, things being like this, I just had to made my pushup -excercise instead. And yes, I'm on my way to do the http://hundredpushups.com , but the week 6 proved to be way too hard for me at the moment, so I'm back on week 4, day 1.

(64th) Making the news...

Just read about this:
http://yle.fi/uutiset/kulttuuri/2009/02/kuolevat_kielet_kirjattiin_karttaan__558353.html?origin=rss
OK, it is a newsflash from Finnish broadcast company (YLE). What now bothers me (here comes the nagging ;)  is the thing that mainly they've been just translating the global news agency news on to this and not taken care of too much localizing it. Meaning at all. I would've expected a Finnish broadcast company to check out what is the situation with Finnish-related languages. Since the Finnish language itself is spoken by 'only' 5 million people. So is the news today always this sort of copy-paste, where's the depth?

More info of local endangered languages here:
http://www.unesco.org/culture/ich/index.php?lg=EN&pg=00136

And here's the map:
http://www.unesco.org/culture/ich/index.php?pg=00206

And by the way, how come endangered Kemi Saami -language is located between Rovaniemi and Sodankylä? Perhaps it does not have anything to do with Kemi, then :D

(63rd) Lost in the City (Part III)

This nice scene was around me and my bike this mornign on my way to work. Once again, I decided to make a shortcut and ended up walking instead of cycling :D.Needless to say that I'll have to wait until the spring comes before getting there again, stick to the path, man! In the other hand, it was neat to see different woods among a different road. To be honest, I'd rather get lost and in trouble every day instead of the normal not so interesting route.